Nyt on kulut vähän päälle viikko ekasta plussasta. Tänään oli kuitenkin pakko tehdä "varmistustesti" clearbluen digitestillä, joka näytti "raskaana 3+". Viikko sitten sama testi näytti 1-2, joten hormonitasot ovat nousseet tämän perusteella. Tosin sen voi myös arvata olotilasta. Viime viikon lopulla kärsin pari päivää todella huonosta olosta aamuisin ja sain vinkiksi syödä jotain sängyssä ennen ylös nousemista. Siispä yöpöydälle pari ruisnappia ja tsädäm, huono olo on pysynyt poissa!! Verensokerit tuntuvan menevän omia teitään ja parin tunnin välein on naposteltava jotain tai tulee todella heikko olo. Lisäksi rinnat ovat turvonneet ja väsymys kiusaa vaihtelevasti.

Neuvolan varasin kahden viikon päähän ja ennen sitä on varhaisultra. En vain pysty olemaan varmistamatta, että onko kaikki ok, koska terveyskeskuksessa ei tehdä varhaisultria kuin vain poikkeussyystä. Onneksi työt siivittävät päiviä, joten ajan luulisi menevän nopeasti :)

Kahdelle ystävälle ja äidilleni oli pakko kertoa, vaikka aluksi jutun piti olla minun ja mieheni välinen salaisuus. Mutta pelko mahdollisesta keskenmenosta ja sen tuskasta muutti mieleni, koska olen ihminen, joka jakaa ilot ja surut läheisten kanssa. Miksen siis jo jakaisi tätäkin alkuiloa? Jokainen nainen tietää, että alkuraskaudessa on riskinsä eikä siitä naista syytellä, jos jokin menee pieleen. Päin vastoin tiedän, että nyt minulla on pahimman varalta valmiina tukiverkko herkkujen ja lohdutuksen kanssa. Ja toisaalta voin myös intoilla alkuasioista heidän kanssaan :)

Tänään rv5+0. Kirjoitettuna näyttää todella pieneltä viikkomäärältä, mutta itselle se on jo kolme viikkoa enemmän raskautta kuin ikinä. Tarrasukkia iltapalaksi ja eteenpäin!

Aamulla herätessäni kävin sisäisen taistelun itseni kanssa. Viimeisen viikon ajan olen ollut todella väsynyt, minkä olen laittanut työkiireisen ja rankan kevään sekä kesälomalaiskuuden piikkiin. Silmäni ovat oudosti kuivuneet ja olleet arat, ikäänkuin olisin kärsinyt allergiasta, vaikkei allergiaa ole. Myös outo hengenahdistusolotila ja korkean verenpaineen tuntu (mittasimme ja normaalit lukemat tuli) eivät ole ihan perinteistä lomafiilistä... Eilisen päivän autopahoinvointi ja oksettava olo olivat piste i:n päälle ja päätin tehdä tänään aamulla raskaustestin. Kuitenkin aamulla pelkäsin "turhan" testin tekemistä, negatiivista tulosta ja pettymystä. Mutta mutta...

Aamulla testin tehtyäni pistin testin lavuaarin päälle odottamaan. Pesin hampaita ja tuijotin testiä. Ajattelin, että kahden minuutin (ajastettu sähköhammasharja) aikana ei varmaan ihmeitä ehdi tapahtua, mutta jostain syystä minun oli pakko tuijottaa testiä koko ajan. N. minuutin päästä testiin alkoi ilmestyä haamu tai viivanpaikka, joka alkoi tummentua. Muutaman kerran hieraisin silmiäni, ja tuijotin testiä. Siis todella, kontrolliviivan viereen muodostuikin toinen viiva. Kaksi viivaa!! Mitä ihmettä, meillekö tulisi vauva? Usean kuukauden yrittämisen jälkeen olen jo ehtinyt heittää toiveet omasta vauvasta roskiin monesti. Ajatellut, ettei luonto vain ole tarkoittanut meille omia lapsia. Mutta nuo kaksi viivaa herättivät uuden toiveen! Vaikka kyseessä olisikin varhainen keskenmeno tms, meillä on ylipäätään mahdollisuus saada lapsia <3

Tässä vaiheessa mieheni jo koputteli vessan oveen, kun kuuli että pesen hampaita. En kerta kaikkiaan voinut päästää häntä heti sisälle. Istuin lattialle ja tärisin. Tarkistin testin uudellee ja edelleen kaksi viivaa, toinen tumma ja toinen vaalea. Avasin oven ja purskahdin itkuun. Mieheni tuli heti ihmettelemään itkeskelyäni ja pystyin vain osoittamaan lavuaarin päällä olevaa testiä. Mieheni nappasi testin käteen ja alkoi kyselemään, että mitä tämä nyt tarkoittaa. Seuraavaksi putkiaivollakin välähti kahden viivan merkitys ja ryntäsi halaamaan. Samaan syssyyn alkoi ihmettelemään, että miksi itken. Voi hölmöläinen!

Lähdin lenkittämään koiria ja ajatuksissa pyöri miljoonia seikkoja. Siis ei hitsi, onko tämä totta, milloinkohan äitiysloma alkaisi, miten saan työt järjestettyä, kuka hoitaa asiakkaani? Miten voin salata tämän kahden viikon päästä sukulaiseni häissä? Tunnetusti nautin hyvästä kuohuviinistä ja viineistä ja olemme yötä hotellilla, joten kuskin rooliinkaan ei voi vedota!

Kahden päivän päästä uusin testin. Toivottavasti tulos on edelleen sama... Ja pysyisi samana 10.4.2014 asti, jolloin olisi ehkä laskettu aika. Tätäkin kirjoittaessani alavatsani nippailee hassusti siten, kun se on nippaillut muutaman viimeisen päivän ajan. Voi hurja!